Nyt kun pakkasia on taas riittänyt vähän enemmän, tuli mieleen aleostokseni juuri näiden säiden varalle. Tavallaan heräteostoksena löytyi sopivan paksu untuvatakki söpöllä karvareunushupulla. Takista tulee pieni Michelin man -vaikutelma niin paksunoloinen se päälle puettuna on. Mutta silti aivan ihana mennä tuolla pakkasessa, kun tietää ettei kylmä tule :)

Kengät oli hieman pettymys. Ei niin lämpimät mitä karvaisuus antoi olettaa. Pikkuisen varpaita kipristeli jo pienemmilläkin asteilla, joten kovimpiin pakkasiin ei kannata laskea noiden varaan. Mutta huomasin myös sen, että villasukat noiden kenkien sisällä aiheuttaa "ahtautta" ja tulee jotenkin enemmän kylmä kuin ohuemmissa sukissa. Kummallista.

Illan hämärä, kirja ja lasi. Mun yks vapaailta :)

Laiskan tumpelon vinkki toisille samanmoisille kynsikoristelua varten: Tarrat!! Itselläni ei pysy minkään sortin ohuempi kynsilakkasivellin kädessä eikä mielikuvituskaan taitaisi riittää tekemään mitään hienoa, joten mikäs sen mukavampaa kuin lätkäistä nopeasti tarra sormeen ja se on siinä. Poistokin on todella nopeaa ja vaivatonta.

Siis tokihan yhtä lakkaa voin käyttää koko kynnelle. Se onnistuu jopa minulta. Mutta tällä kertaa tein vähän "ranskalaista manikyyriä" kynsikynän avulla ja laitoin vain tarran koristeeksi. Ja mielestäni ihan kiva noinkin, vaikka tietty olisi hienompaa osata tehdä kaikki nuo koristukset ihan itse :)

Olipa tuossa taas eräskin päivä, kun tuntui ettei mikään asia suju niin kuin olin ajatellut. Kaikki mikä oli mahdollista mennä jotenkin pieleen tai monimutkaistua niin tapahtui aivan varmasti... Seuraavana päivänä taas asiat tuntuivat sujuvan vallan mainiosti, vaikka puitteet lisäepäonnelle olivatkin olemassa. Sellaista se tuntuu olevan, joskus sujuu joskus ei :)

Yksi harmitus tuossa epäonnenpäivässä oli heijastimeni katoaminen. Joo, kuulostaa pikku jutulle ja sitähän se onkin. Mutta jotenkin sopi niin kuvioon, että huomasin asian juuri tuona päivänä. Heijastin oli siis tuollainen söpis Dear, jonka "palloketju" oli jossain vaiheessa katkennut ja heijastin pudonnut jonnekin :( Vähän tyhmää, että hinnaltaan arvokkaammassa heijastimessa on noin helposti hajoavia osia, kun taas jotkut halvemmat kestää menossa mukana vaikka miten hyvin.

Jouluvalottomaan ankeuteen otin avuksi kynttilät ja täytyy myöntää, että olin jotenkin unohtanut niiden tuoman tunnelman. Tuli ei ole mielestäni mitenkään erityisen ihana elementti, mutta näköjään se pieninä annoksina saa aikaan positiivisia tuntemuksia :)

Olen katsellut vähän arvioiden kynttilävarastojani, että missä järjestyksessä niitä polttaisin. Kuvan ihana Maria Drockilan sydän-kynttilä ottaa kyllä vielä pitkän ajan ennen kuin se on poltettu kokonaan. Mutta aina välillä voi nautiskella vaikka tuikuista lyhdyssä, että saa hieman vaihtelua.

Tuoksukynttilöitäkin näköjään olisi, mutta niitä ei pää kestä polttaa. Jotain jo kokeilinkin, mutta hetihän siitä pientä päänsärkyä meinasi tulla, joten lopetin leikin alkuunsa.

kuva lainattu

Oon lueskellut blogeista kollaaseja mitä kenellekin kuluneena vuonna tapahtui. Ihana tapa muistella mennyttä vuotta, juu. Mutta itse en nyt jaksanut katsella taakse päin vaan tulevaan. Paljon on ajatuksia mitä tulevana vuonna voisi tehdä eri tavalla ja etenkin paremmin. Ajankäyttö olisi saatava fiksummaksi, itsestä huolenpito tärkeämmäksi, syöminen ja liikkuminen terveellisemmäksi... Siinäpä niitä tavoitteita kerrakseen. Saa nähdä onko vuoden päästä samat asiat saavuttamatta vai missä mennään :)

Nämä ovat kai nyt niitä tyhmiä ja rikottavaksi tehtäviä uudenvuodenlupauksia. Tuolle yllä olevalle listalle ajattelin lisätä myös turhien ostosten karsimisen, mutta kannattaisikohan siitä asiasta nyt vielä olla hys hys, kun suunnittelin pian laittavani blogiin ihania talvivaateostoksiani ;)

Oli vähän pakko päästä tsekkaamaan miten ihan huippu ruotsalaisdekkari on onnistuttu kääntämään jenkkiversioksi. Ei huono, ei huono. Täytyy myöntää, että hieman oli ennakkoasenteita siihen suuntaan, että tokihan ruotsalaiset pesee tämän homman 10-0. Mutta jälkeenpäin mietittynä ihan turha lähteä pisteyttämään näitä, molemmat olivat laadukkaita ja viihdyttäviä. Kirjaa en ole lukenut, joten en tiedä poikkeaako leffat siitä miten paljon. Toisiinsa niissä oli jotain pieniä eroavaisuuksia. Voi olla, että muisti tekee virheen, mutta ihan kuin tässä olisi kudottu enemmän rakkaussuhdetta Mikaelin ja Lisbethin välille? Tosiaankaan en muista oliko ruotsalaisversiossa sellaista enkä tiedä onko kirjassa sellaista. Mutta se jotenkin häiritsi. Rakkaus erossa tällaisista leffoista ;) Niissä on muutakin juonenkäännettä riittämiin.

Yllätyin todella iloisesti, kun huomasin, että lempidekkaristini Marianne Peltomaan kirjasta Ei Valoa Tunnelissa on tehty 2-osainen TV-sarja. Peltomaa on kirjoittanut tietääkseni neljä dekkaria ja hänen tyylinsä on... hmm... yllätyksellinen? Salaperäinen? En osaa kuvata sitä. Mutta niissä asiat kerrotaan eri ihmisten näkeminä ja se tekee kerronnasta mielenkiintoisen. Odotan siis innolla miten tarina toimii TV:ssa. Ainoa hämmentyneeksi saava asia on se, että päähenkilö Vera Gröhninä on Irina Björklund. Ei ihan ensimmäinen näyttelijä täyttämään kirjoista saatua mielikuvaa... Mutta annettakoon hänelle silti tilaisuutensa ;)

Sarja esitetään FST5:llä tiistai ja torstai iltoina klo 22.